Maatiaiskissa vai kotikissa?

Kaikki maatiaiskissat ovat kotikissoja, mutta kaikki kotikissat eivät ole maatiaiskissoja.

Maatiaiskissa on sellainen suomalainen peruskissa, joita vielä nykyäänkin tapaa maaseudulla. Vaikka maatiaiskissat ovat ihmisten mukana saapuneet myös kaupunkiasuntoihin, voi aidon suomalaisen maatiaiskissan hyvinkin tavata keskeltä kaupunkia kerrostaloasunnosta.

Maatiaiskissaan ei ole sekoittunut mitään rotua ja se on vuosien saatossa pysynyt hyvin samanlaisena.

Suomessa maatiaiskissoilla on kolme karvanpituutta: lyhyt, puolipitkä ja pitkä. Kahdesta jälkimmäisestä käytetään yleisesti yhteisnimitystä pitkäkarvainen maatiaiskissa. Kissan ei tarvitse olla sekarotuinen voidakseen olla pitkäkarvainen, sillä suomalaisella maatiaiskissalla on kautta aikain ollut pitkäkarvageeni.

Olisi todella hienoa, jos Suomen maatiaiskissakanta pysyisi mahdollisimman puhtaana eikä siihen sekoitettaisi mitään rotuja. Suomen maatiaiskissat ovat niin kauniita, ettei tarvita muita rotuja tekemään niistä kauniimpia.
Kotikissa on kissa, jolla ei ole rekisteripapereita. Se voi olla kahden rekisteröidyn, samanrotuisen rotukissan rekisteröimätön jälkeläinen, sekarotuinen tai maatiaiskissa. Kotikissa voi muistuttaa hyvinkin paljon jotakin rotukissaa, mutta kun kissaa ei ole rekisteröity, se on aina kotikissa.

Ei ole mitään syytä sanoa kissaa esimerkiksi norjalaiseksi metsäkissaksi vaikka kissa olisi puolipitkäkarvainen. Oikeastaan tällainen saa vain kissaharrastajien karvat nousemaan pystyyn. On paljon fiksumpaa sanoa kissan olevan kotikissa, silloin myös muiden ihmisten suhtautuminen on todennäköisesti aivan toisenlaista. Yleisesti ottaen kissapiireissä ei myöskään arvosteta luetteloa siitä, mitä kaikkia rotuja kissassa on. Ei liioin kannata sanoa kotikissaansa puolinorskiksi tai puoliangoraksi, sillä kissaharrastajat suhtautuvat tällaiseen hyvin negatiivisesti. Kissa on joko kotikissa tai rotukissa, mutta ei puoliksi jotain.